Avainsana: runo
-
Joulukalenterin 20. luukku
Lapsuuden fantasiaa: talvi Kuurankukka koristaa ikkunaa. Valkeat pakkashuurut kimaltavat lasin läpi. Lumikinos tuvan edessä sulkee sisäänsä talven taian. – Jenni Virkamäki
-
Joulukalenterin 19. luukku
Ajanhiekanpuisto Olen tässä niin kauan että tästä hetkestä tulee nostalgiaa ja tästä paikasta muisto ajan patinoima puisto jossa entisajan ihmiset käyskentelivät jos ehtivät (jos vaikka sattuisi ja satelisi) Olen tässä niin kauan että alan muistaa tulevaisuutta, kun minun jälkeeni ei enää tule muita pian, kun alamme kiertää kuita, kerätä toistemme luita Olen tässä niin kauan…
-
Joulukalenterin 14. luukku
Lapsuuden fantasiaa: syksy Siipirikko lehti lojuu maassa kuin hylätty nukke. Liikkumaton, kuollut. Mutta kaunis kuin kuva. Jenni Virkamäki
-
Joulukalenterin 9. luukku
Lapsuuden fantasiaa: kesä Kuvitus: Pauliina Holopainen Kutsu tuuli taivaansiniKeijukaisten kevyt tanssiSammalmetsän salon salatVuokkosve’en virtaus vahvaLaulu loivan luodon omaSuden soitto kuutamolle Jenni Virkamäki
-
Joulukalenterin 5. luukku
Aukeama kirjasta “Old Man Fire and other Australian stories”, joka on saatu kolmivuotiaana lahjaksi australialaisilta kummeilta. Kuva: Ella Lopperi Kun maailma on liikaameet peiton allelukeen Aku Ankkaa Kuin pienenäserkun kanssa keskikesälläkin leikitte pimeääverhot kiinni,maailma kiinni,taskulampun valo ja kuiskutusvähän liian kuumakirjan tuoksukikatus Kuin pienenä,pienenäsivut kääntyi hiljaa ettei kukaan huomaanukutko sä jo? Sivut kääntyi Joulupäivän aamunaoli poskessa…
-
Joulukalenterin 2. luukku
Lapsuuden fantasiaa: kevät Kuiski kuiski kaiku,oveani koputa.Vie tielle lapsuuden,sinne missä tähdet tuikkiija tanssii kanssa kuutamon.Mistä onnen löytää voisin,jos kutsun, kuiskin kaikuni salaista nimeä. Jenni Virkamäki