Avainsana: sukupuoliroolit
-
Nörtti-Iineksen tunteelliset päämäärät
Kuopukseni on akuankkojenahmintavaiheessa, ja minä mietin lapsuuteni Iinestä. Aku Ankka -sarjakuvat ovat Suomessa valtavan suosittuja aina vain. Iso osa nykypilteistäkin tutustuu lukemisen iloihin niiden avulla, mutta Ankkalinna se pysyy ikuisella 1950-luvulla. Naishahmoja ei juuri näy, tai kun näkyy, he ovat sivurooleissa sipsuttavia kapoisia stereotypioita, joita kiinnostaa leipominen, röyhelöt ja miesten lyöminen sateenvarjoilla. Tämmöinen tietysti riepoo…
-

Kirja-arvostelu: Noora Jokisen ”Aikuinen nainen ratissa”
Olin juuri muutamaa päivää aikaisemmin aloittanut itse ajo-opetuksen kolmekymppisenä opetuslupalaisena, kun kauppareissulla sattumalta kirjatarjontaa vilkaistessani bongasin Noora Jokisen Aikuinen nainen ratissa -kirjan. Takakansiteksti lupasi ”auttaa ponnistamaan yli pelon, häpeän ja ajorutiinin puutteen” sekä ottaa kantaa myös autoilun sukupuolittuneisuuteen ja ilmastokysymyksiin. Pokkari sujahti ostoskoriin sen pidemmittä mietteittä. Kirja on jaettu viiteen temaattiseen kokonaisuuteen, joista neljä ensimmäistä…
-

Tissit tiskiin – eli mitä tapahtui, kun luovuin liiveistäni
Kirjoitus pohjaa ensisijaisesti omiin kokemuksiini, mutta taustalla vaikuttavat myös Nörttityttöjen kirjoittajaryhmässä sekä ystävien kanssa luottamuksellisesti käydyt keskustelut. Kiitän kaikkia kanssani tissipohdintoihin osallistuneita ihania naisia ravistelevista ajatuksista ja jaetusta rohkeudesta. Olen elänyt liivitöntä elämää nyt pian kaksi kuukautta. Toisin kuin kuvittelin, en ole saanut yhtäkään asiatonta kommenttia tai pitkittyneitä katseita. Jotenkin olin ajatellut, että maailma pysähtyy,…
-

”Sanassa on voimaa” – Arvostelussa Elizabeth Acevedon Runoilija X
Nuorille suunnatut säeromaanit ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina. Kirsti Kurosen Paha puuska (Karisto 2015) ja Pönttö (Karisto 2017) sekä Sarah Crossanin Yksi (suom. Kaisa Kattelus, S&S 2018) ovat viitoittaneet Suomessa tietä, jota myös helmikuussa ilmestynyt Elizabeth Acevedon Runoilija X (suom. Leena Ojalatva, Karisto 2019) kulkee. Acevedon päähenkilö on 15-vuotias newyorkilainen Xiomara, jonka sukujuuret ovat kirjailijan…
-

Naisen seksuaalisen vallan historia
Naisen seksuaalinen valta tarkoittaa sitä, että nainen on seksin suhteen päättävässä asemassa: miehet saavat seksiä, naiset antavat sitä. Käsite väittää siis, että naiselle seksi on keino tavoitella muita asioita, kun taas miehelle seksi itsessään on päämäärä. Väitteiden alkuperä on historiallinen, joskaan ei ikivanha, kuten usein kuulee.
-

Hiukset – naisen kruunu?
Siinä sitä nyt taas on, arviolta keskikokoisen marsun verran. Leikattua hiusta, siis. Olen jälleen kerran muuttanut mieleni sen suhteen, millaisen kuontalon haluan päänuppini koristeena pitää, ja käynyt saksituttamassa hiusten pituudesta reilumman puoleisesti pois. Olen aina ajatellut hiuksiani uusiutuvana luonnonvarana, eikä niillä ole loppujen lopuksi ihan niin suurta merkitystä. Yhdeksän millin siilistä alaselkään ulottuviin rastoihin ja…
-

Nörttitytöt arvostelee: Star Wars – The Last Jedi
Vuoden 2017 yksi kohutuimpia elokuvia oli, ja on edelleen, Star Wars – The Last Jedi. Elokuva jakoi heti ilmestyttyään SW-fanit ja satunnaiset elokuvakävijät hyvin voimakkaasti kahteen eri leiriin, ja keskustelu sen ansioista ja ongelmista jatkuu edelleen. The Last Jedi herätti tunteita ja ajatuksia myös Nörttityttöjen kirjoittajissa, ja keskustelua voidaan jatkaa blogin kommenteissa. Artikkeli sisältää juonipaljastuksia.…
-

Joulukalenterin luukku 13: Jos en tekisi työkseni sitä mitä teen..?
Jos en tekisi työkseni sitä mitä teen, mitä sinun mielestäsi voisin tehdä? Olen huomannut, että nörttiys nähdään monessa tilanteessa vain ammatillisena kiinnostuksena. Olet nörtti, jos teet työksesi vaikkapa ohjelmistokehitystä. Meillä nörttitytöissä nörttiyden määritelmänä on usein käytetty intohimoista kiinnostusta mihin tahansa asiaan. Toki moni pelaa tai koodaa, mutta porukasta löytyy kaikkea muutakin intohimoa. Tässä meemissä vain mielikuvitus…
-

Seleesian näkijä
Nörttitytöt onnistui hankkimaan aiemmin arvostellun Hän sanoi nimekseen Aleia -romaanin jatko-osan Seleesian näkijän. Erika Vikin fantasiaromaanin jatko Seleesian näkijä on kakkososan roolissaan onnistunut: se on tarpeeksi samanlainen edelliseen osaan verrattuna, joten tarina ja sen hahmot tuntuvat tutuilta ystäviltä. Toisaalta toinen osa myös esittelee kokonaan uuden ympäristön Seleesian valtion muodossa, tuoden näyttämölle myös uusia hahmoja. Nostin edellisessä arvostelussani esille…
