Merli Lahtinen ja Helka Lantto
Fyysinen väkivalta, nimittely, porukasta eristäminen — koulukiusaaminen on monelle, niin isommalle kuin pienemmällekin, tuttu ja kipeä asia. Nuoremmille kiusatuille uuden ulottuvuuden antaa kuitenkin internetin yleistyminen, joka on muuttanut kiusaamiskulttuuriakin. Nörttitytöt päättivätkin sukeltaa koulukiusaamisen, ja erityisesti nettikiusaamisen, maailmaan.
Mitä on nettikiusaaminen?
Internetaika on muuttanut koulukiusaamistakin. Aikaisemmin koulukiusaamista oli mahdollista paeta kotiin, mutta nykyään se seuraa netin myötä perässä.
Netissä kiusaamista voivat olla esimerkiksi pilkkaavat tai uhkaavat viestit, juorujen levittäminen, toisen nimellä esiintyminen, ja niin edelleen. Kiusaaminen on netissä monimuotoista, sanoo vanhempi konstaapeli Jarno Saarinen nettipoliisista.
”Syrjintää tapahtuu ehkä vähän vähemmän kuin reaalimaailmassa, koska sitä on vaikea virtuaalisesti toteuttaa. Sen sijaan selän takana haukkumiseen ja ihan suoraan tylyttämiseen netti luo melkeinpä liian hyvän alustan, joten näitä kiusaamisen muotoja käytetään sitten huomattavasti enemmän.”
Valaisevan esimerkin antaa parin viikon takainen uutinen Verkkouutisissa. Verkkouutiset raportoi tapauksesta, jossa Facebookissa oli toiminut 16-vuotiasta koulupoikaa pilkkaavia sivuja. Sivuilla oli ollut jopa yli 600 tykkääjää, mukana myös joitain paikkakunnan koulun tukioppilaita.
Myös maailmaa kuohuttanut kanadalaisen Rehtaeh Parsonsin tapaus on hyvä esimerkki siitä, mihin kiusaaminen voi pahimmillaan johtaa. Parsons raiskattiin vuonna 2011, ja tapahtumasta otettiin valokuvia, jotka kiersivät netissä ja Parsonsin koulukavereiden keskuudessa. Nettikiusaamisen seurauksena Parsons teki itsemurhan tämän vuoden huhtikuussa.
Mitä kiusaamisen torjumiseksi voi tehdä?
Nettikiusaamisen torjumisessa on haasteensa, sillä kiusaaminen tapahtuu yleensä sellaisilla sivustoilla, missä nuorten vanhemmat eivät liiku.
”Eniten kiusataan siellä, missä vanhempia ei juurikaan ole eli sivustoilla kuten ask-fm, whatsapp ja kik-messenger”, sanoo nettipoliisi Saarinen.
Saarisen mukaan aikaisemmin suurin osa kiusaamisesta tapahtui IRC-Galleriassa, siirtyen sen jälkeen Facebookiin. Nykyään Facebook ei ole enää niin suorittu paikka kiusaamiselle, koska myös nuorten vanhemmat ovat löytäneet sivuston. Facebook-kiusaaminen onkin Saarisen mukaan enimmäkseen aikuisten välistä, johon nettipoliisi ei niin hanakasti puutu. Nettipoliisin prioriteettina onkin nimenomaan nuorten välinen kiusaaminen.
Kiusaamisen torjuminen alkaa kotoa. Vanhemmilla on vastuu lapsiensa hyvinvoinnista, ja kiusaaminen sekä heijastaa kiusaajien vointia että vaikuttaa kiusattujen vointiin. Vanhempien onkin aina otettava kiusaaminen vakavasti. ”Se vain tykkää susta” -tyyppiset letkautukset eivät auta vaan johtavat siihen, että lapsi ei enää kerro kiusaamisesta.
Vanhempia rohkaisisimme myös olemaan kiinnostuneita lastensa nettielämästä. Urkkia ei missään nimessä tarvitse, mutta jos lapsi tuntee, että hänen vanhempansa ovat kiinnostuneita hänen nettielämästään positiivisessa mielessä, kynnys kertoa ikävistä asioista on pienempi. Pelko nettikiellosta sen sijaan mitä luultavimmin johtaa siihen, että lapsi ei kerro kiusaamisesta kenellekään.
Lasten ja aikuisten välinen luottamus on siis tärkeää, jotta lapsi uskaltaisi kertoa kiusaamisesta. Etenkin tyttöjen välinen kiusaaminen voi olla aikuisille täysin huomaamatonta, Ilta-Sanomat uutisoi elokuussa. Tytöt kiusaavat usein niin hienovaraisesti, että sitä on vaikea ryhmän ulkopuolelta havaita.
Myös kiusattu itse voi toimia kiusaamistilanteessa. Nettikiusaamisen ollessa kyseessä kiusattu tai hänen vanhempansa voivat ottaa yhteyttä nettipoliisiin, joka pyrkii mahdollisuuksien mukaan sovittelemaan tilannetta. Nettipoliisi Saarinen sanoo, että etenkin nuorten kohdalla nettipoliisin antama huomautus on todettu toimivaksi systeemiksi. Myös muita keinoja on, kuten porttikielto nettifoorumille tai vakavissa tapauksissa jopa rikosilmoituksen tekeminen.
Rohkaisua kiusatuille
Nörttitytöt ovat sitä mieltä, että kiusatun kannattaa kertoa kiusaamisesta aikuisille. Jo asiasta kertominen voi helpottaa sen kestämistä.
”Puhu jollekin vanhemmalle, se helpottaa. Minä kerroin äidille ja vaikka hän ei aina heti voinut auttaa, hän puhui muiden vanhempien kanssa ja opettajien kanssa joten he pystyivät pitämään silmänsä auki”, sanoo eräskin nörttityttö.
Toinen nörttityttö muotoili asian näin: ”Kerro jollekin, älä pelkää kertoa vanhemmillesi, rehtorille, kenelle tahansa auktoriteetille – jopa poliisille jos on pakko, kiusaaminen voi täyttää kunnianloukkauksen piirteet.”
Nörttitytöt myös muistuttavat, että kiusaaminen ei ole kiusatun syytä.
”Se ei ole sinun vikasi! Älä missään nimessä ala syytellä itseäsi kiusaamisesta.”
Ja vaikka netti voi mahdollistaa entistä laajemman kiusaamisen, sieltä voi myös löytyä apu kiusaamisen kestämiseen. Netistä voi parhaimmillaan löytää kullanarvoisia ystäviä.
”Sinussa ei ole mitään vikaa, vaikka sinua kiusataan. Maailmassa on paljon ihmisiä, joiden mielestä olet ihan mahtava. Löydät heitä esimerkiksi netistä ja paikoista, joissa pääset valitsemaan seurasi toisin kuin koulussa.”
Linkkejä:
Lisäksi vielä moni nörttityttö koki, että olisi kaivannut kaltaistaan seuraa jo kouluaikoina tai jotain tukiryhmää koulukiusaamista kokeneena. Loimme oman ryhmän kaikille niille koulussa oleville nörttitytöille, jotka kaipaavat joskus tukea vähän vanhemmilta nörttitytöiltä tai haluavat tutustua muihin nörttinuoriin. Tervetuloa ryhmään!
Vastaa