Politiikka on aina ollut minulle melko vieras alue. Toki äänestän, mutta en ole perehtynyt esimerkiksi kuntien toimintaan sen tarkemmin. Poliitikoista ja politiikasta minulle on jäänyt etäinen kuva: lähinnä mieleen tulee median repostelu milloin kenenkin poliitikon epärehellisyydestä ja tunne siitä, että asioihin on vaikeaa vaikuttaa. Kuitenkin politiikassakin toimivat ovat ihmisiä ja varmasti asiantuntijoita päätöksenteossa tarvittaisiin. Voisiko politiikka olla sopiva paikka nörtillekin?
Otin asiasta selvää haastattelemalla nuorta poliitikkoa Hanna Sarkkista. Sarkkinen on 26, Oulun kaupunginvaltuutettu ja yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja sekä Vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtaja. Sarkkinen valmistui filosofian maisteriksi viime keväänä pääaineenaan aate- ja oppihistoria ja sivuaineinaan hallintotiede ja viestintä. Puhuimme kunnallishallinnosta, hänen jo varhain alkaneesta kiinnostuksestaan yhteiskunnallisiin asioihin ja siitä, millainen ihminen politiikassa pärjää.
Kunnan päättäjät
Kunnat ovat alueellisia yksikköjä, joissa saadaan päättää siitä, mitä alueella tapahtuu. Täysi-ikäiset kansalaiset valitsevat joka neljäs vuosi vaaleissa äänestämällä ihmiset, jotka he haluavat tekemään näitä päätöksiä. Eniten vaalimenestystä saaneista muodostetaan kunnan- tai kaupunginvaltuusto, joka vuorostaan muodostaa lautakuntia vastaamaan kunnan palveluista, esimerkiksi kouluista ja terveyskeskuksista. Kuntien tuottamia palveluita kustannetaan asukkaiden maksamilla veroilla, valtion rahoituksella ja osittain myös palveluista perittävillä maksuilla.
”Kuntien itsehallinto on turvattu Suomen perustuslaissa. Kunnan ylin päättävä elin on valtuusto, joka vastaa kunnan taloudesta ja toiminnasta. Kuntalaiset valitsevat valtuutetut joka neljäs vuosi. Lautakunnat eivät ole pakollisia, mutta käytännössä jokaisessa kunnassa on asetettu luottamushenkilöistä koostuvia lautakuntia hoitamaan koulutusasioita, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä ympäristö- ja yhdyskunta-asioita.”
”Yhdyskuntalautakunta on entinen tekninen lautakunta”, Sarkkinen kertoo. ”Se vastaa kaavoituksesta, teiden ylläpidosta, puistoista, kunnossapidosta ja rakentamisesta, teknisistä verkostoista, aurauksesta…”
Yhdyskuntalautakunnan alaa ovat siis liikenne, kaavoitus ja asuminen. Se on ymmärretty varsinkin aiemmin ”miesten maailmaksi”, mutta nykyään päätöksenteko ei eriydy sukupuolittain niin voimakkaasti.
”Kunnallishallintolaki määrää, että toista sukupuolta on oltava vähintään 40% kaikissa kunnallisen päätöksenteon elimissä. Ennen saattoi sosiaali- ja terveyslautakunnassa olla vain naisia ja teknisessä lautakunnassa vain miehiä.”
Sarkkisen aloittaessa toista kauttaan kaupunginvaltuutettuna lautakunnista yhdyskuntalautakunta päätyi hänen puolueelleen Vasemmistoliitolle. ”Puolueet saivat valita suuruusjärjestyksessä, mitkä lautakuntien puheenjohtajuudet ottavat. Esitin kiinnostukseni tulla yhdyskuntalautakunnan puheenjohtajaksi.”
Sarkkinen halusi yhdyskuntalautakuntaan, koska oli kiinnostunut asumisen ja liikenteen kokonaisuudesta. ”Yhdyskuntalautakunnassa pääsee vaikuttamaan esimerkiksi liikennejärjestelyihin: millaiset mahdollisuudet kaupungin alueella on pyöräilyyn, tuetaanko yksityisautoilua vai julkista liikennettä. Kaavoituksella vaikutetaan siihen, eriytyvätkö asuinalueet. Näillä päätöksillä vaikutetaan ympäristökysymyksiin ja myös ihmisten elämän sosiaaliseen ulottuvuuteen.”
Esimerkiksi liikennejärjestelyillä on myös vaikutuksia asukkaiden liikuntatapoihin ja sitä kautta terveyteen: onko alueella turvalliset pyöräreitit, jotta voi käydä pyörällä töissä? Aurataanko pyörätiet myös talvisin?
”Lautakuntien tehtävänä on toimia lähellä palvelutuotantoa, johtaa ja valvoa erilaista palvelujen tuottamista kunnassa. Lautakuntien rooliin kuuluu myös vahvistaa ja tuoda esille kuntalaisnäkökulma palvelutuotantoa kehitettäessä.”
Joskus ajatellaan, että politiikka ylipäätään on hyvin monimutkaista, ja kaavoitus ja liikennejärjestelyt saattavat myös tuntua vaikeasti hahmotettavilta asioilta. Aloittaessaan yhdyskuntalautakunnan puheenjohtajana Sarkkinen koki tiettyä vähättelyä.
”Varmaan monet ajattelivat, että mitä tuokaan tyttönen ymmärtää. Kukaan ei ole sanonut päin naamaa mitään, mutta olen nähnyt ihmisten kasvoista, mitä he ajattelevat. Ihan hyvin tämä on mennyt”, Sarkkinen huomauttaa. Oulussa myös edellinen yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja oli nainen.
”Yhteiskunta on tehty politiikalla tällaiseksi”
Hanna Sarkkinen kuvailee itseään ”hikipingoksi” koulussa ja löysi puolueen nuorisojärjestöstä tavan pyrkiä vaikuttamaan maailmaan sekä samanhenkistä seuraa. Hän siirtyi jo nuorena kunnallispolitiikkaan vaikuttamaan.
”Koulu oli minulle peruskouluaikana ykkösjuttu. Harrastuksiakaan minulla ei ollut muita kuin koulu ja lukeminen”, Sarkkinen kertoo. Hän oli kympin tyttö ja piti koulusta. ”Olin kiinnostunut kaikesta, halusin tietää kaiken. Kiinnostavia ja tärkeitä aineita olivat historia, uskonto ja maantiede – ylipäätään kaikki ihmiseen ja yhteiskuntaan liittyvät asiat, sekä yhteiskunnan toiminta.”
Sarkkinen kuvailee, että maailma avautui hänelle television ja internetin kautta. Hän oivalsi, että tämä yhteiskunta on tehty politiikalla juuri tällaiseksi, ja muualla on erilaista. Esimerkiksi naisten asemaa on Suomessa tietoisesti muutettu.
”Naisten asema tuli minulle tärkeäksi yläasteella. Siihen vaikutti myös kodin epätasa-arvo kotitöissä.” Lapsuudenperheeseen kuului myös veljiä, mutta Sarkkinen osallistui kotitöihin eniten.
Muuten politiikkaan osallistumisen kipinä ei tullut ainakaan vanhempien esimerkistä. ”Kotimme oli hyvin epäpoliittinen. Vanhempani ovat tavallisia työssäkäyviä vanhempia, jotka eivät juuri puhuneet politiikasta, eivät edes äänestämisestä.”
Vaikkei poliittisen osallistumisen malli tullutkaan kotoa, Sarkkinen on kuitenkin saanut sieltä arvopohjansa. ”Omat arvoni ovat kotoa: ihmisten välinen tasa-arvo, kaikkien kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus.” Nämä vaikuttavat myös hänen poliittiseen linjaansa.
Sarkkisella oli siis kuva siitä, miten yhteiskuntaan vaikutetaan, ja myös näkemystä siitä, mihin asioihin hän itse haluaisi vaikuttaa. Hän ei ollut koulussa mukana oppilaskuntatoiminnassa, mutta lukion jälkeen tie vei puoluepolitiikkaan.
”Tajusin lukiossa olevani vasemmistolainen. Ympäristöasiat olivat lähellä sydäntäni, samoin työelämäasiat, esimerkiksi matalapalkka-alat. Olin itse kaupassa töissä iltaisin ja viikonloppuisin 16-21-vuotiaana. Lukiossa aloin myös kasvissyöjäksi.”
Sarkkinen liittyi ylioppilaaksi valmistuttuaan Vasemmistonuorten jäseneksi. ”Menin mukaan järjestötoimintaan: tapaamisiin, opintopiireihin, elokuvankatseluiltoihin ja kokouksiin, joissa suunniteltiin mielenosoituksia. Halusin jotenkin ottaa kantaa ja vaikuttaa asioihin. Lisäksi halusin samanhenkistä seuraa, ja sitä löytyikin! Olen tavannut Vasemmistonuorten kautta mahtavia ihmisiä.”
Sarkkista pyydettiin ehdokkaaksi vuoden 2008 kunnallisvaaleihin, ja suostuminen tuntui luontevalta, koska hänellä oli mielestään näkemystä ja mielipiteitä. Paikallisista asioista päättäminen tuntui Sarkkisesta itsestäänkin helposti lähestyttävältä.
Kuntien luottamushenkilöt (Nettilaki) ovat esimerkiksi lautakuntien jäseniä ja lautamiehiä eli käräjäoikeuden maallikkotuomareita (Oikeus.fi). Kunnanvaltuusto valitsee luottamushenkilöt. Lautakuntien jäsenet voivat olla pelkästään kunnanvaltuutettuja ja varavaltuutettuja (Kunnat.net), mutta käytännössä kyseessä ovat usein puolueiden listoilla kunnallisvaalien ehdokkaina olleet ihmiset. Kunnallisvaaliehdokkuus voi siis avata monenlaisia vaikuttamisen väyliä.
Kun Sarkkista pyydettiin ehdokkaaksi, osasyy oli mahdollisesti saada lisää nuoria naisia mukaan politiikkaan. Vasemmistoliitolla on maine vanhojen miesten puolueena, vai onko se jo vanhentunut käsitys? ”Ainakin mukana on paljon nuoria”, Sarkkinen huomauttaa. ”Minulla ei toisaalta ole negatiivisia tunteita vanhoja miehiä kohtaan. Politiikassa kaikkia tarvitaan. Joissain asioissa keski-ikäisiä miehiä jo syrjitään eikä sekään ole oikein.”
Sarkkinen tuo myös esille, että kunnallispolitiikan luonne vaihtelee suuresti alueittain. ”Kaupungeissa ja maalla on hyvin erilaista. Suuren kaupungin kaupunginvaltuustossa voi olla aivan eri puolueet kuin pienen paikkakunnan kunnanvaltuustossa. Ihmiset ovat myös usein nuorempia kaupungeissa.” Nykyisellä kaudella Helsingin kaupunginvaltuuston kolme suurinta puoluetta ovat kokoomus, vihreät ja SDP kun taas Sallan kunnanvaltuustossa johtavat keskusta, perussuomalaiset ja vasemmistoliitto. Oulussa kaupunginvaltuuston suurimmat puolueet ovat keskusta, kokoomus ja vasemmistoliitto.
Sarkkinen toimii myös puolueensa vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtajana. Puoluevaltuusto johtaa puoluetta sekä järjestönä että poliittisesti. Pesti tarkoittaa, että hänen täytyy käydä pari kertaa kuussa Oulusta Helsingissä. ”On rankkaa reissata lähes viikoittain. Kuljen yöjunilla, joten voin nukkua matkat, mutta silti. Pidän kuitenkin tärkeänä, että puoluevaltuustossa on edustusta muualtakin Suomesta kuin pääkaupunkiseudulta tai Etelä-Suomesta.”
Politiikassa esilläolo on välttämätöntä
Politiikassa tarvitaan sosiaalisia taitoja. Hanna Sarkkinen on itse ”erakkoluonne” ja hänen on pitänyt opetella sosiaalisuutta ja itsensä esille tuomista. Myös sosiaalisten taitojen opettelu on täysin mahdollista, ja monet tahot tukevat politiikassa tarvittavien taitojen oppimista.
”Politiikan päätökset tehdään sosiaalisissa tilanteissa. On tultava hyvin toimeen ihmisten kanssa, kaikenlaisten ihmisten – niidenkin, joiden kanssa on eri mieltä. Pitää osata neuvotella ja lähteä hakemaan yhteistä näkemystä, kompromissia. Omankin ryhmän kesken syntyy keskustelua ja siinäkin sosiaaliset taidot ovat tärkeitä.” Sarkkinen kuvaa, että omia tavoitteita saa helpommin läpi, jos hakee yhteistä päämäärää muiden kanssa ja tulee vastaan. ”Aina yhteistä näkemystä ei tietenkään löydy. Sitten äänestetään.”
”On hyvä osata puhua ihmiset oman tavoitteen taakse”, Sarkkinen kertoo. Puhelahjojen ei tarvitse kuitenkaan olla myötäsyntyisiä, vaan puheen kirjoittaminen ja neuvottelu ovat taitoja, joista puolueet järjestävät koulutusta. ”Kaupunki järjestää koulutusta esimerkiksi kokoustekniikasta. Kokouksethan pidetään määrämuotoisesti eli niiden täytyy kulkea tietyllä tavalla. Muistakin muotoseikoista saa koulutusta, laeista, ja myös esiintymisestä.”
Sarkkinen listaa asioita, joita on opetellut tai joissa on tullut paremmaksi: mielipidekirjoituksen ja blogitekstin kirjoittaminen, esiintyminen ja monet sisältökoulutukset esimerkiksi työlainsäädännöstä ja ilmastoasioista.
”Politiikasta on osattava ilmaista äänestäjille, mitä ajaa ja miksi heidän kannattaa äänestää juuri minua. Netti on tärkeä nuorille viestiessä ja pidänkin omaa blogia. Se on vähän sukupolvikysymys; kun mennään konkreettisesti ihmisten pariin vaaliteltoille, tulee usein vanhempaa väkeä keskustelemaan.”
Sarkkinen muistuttaa, että yhteiskuntaan voi vaikuttaa myös muuten kuin politiikassa, esimerkiksi tutkijana. ”Tässä hommassa sosiaalisten taitojen ja esilläolon välttämättömyys seuraavat vahvemmin mukana. Jotkut politiikassa olijat ovat hypersosiaalisia. Itselleni sosiaalisuus ei ole itsestäänselvyys vaan ihmisten kanssa oleminen vie energiaa.” Vaalien aikainen esilläolo onkin ollut Sarkkiselle raskasta. Kevään eurovaalit olivat hänelle iso rutistus sekä henkisesti että fyysisesti. Hän oli tyytyväinen vaalien tulokseen, mutta vaalityöstä toipumiseen meni viikko.
Politiikkaan voi siis mennä mukaan, vaikkei kokisi olevansa kovin sosiaalinen tai sosiaalisesti taitava. ”Politiikkaan tarvitsee kiinnostusta. Tietysti joitain tiettyjä perusvalmiuksia tarvitaan sosiaalisissa taidoissa, mutta kynnys järjestötoimintaan ei ole niin älyttömän korkea. Näitä asioita oppii.”
Ehkä tärkein taito kaupunginvaltuustossa on osata poimia olennaiset asiat valtavasta tietomäärästä ja muodostaa niistä mielipide. ”Esityslistassa voi olla tuhat sivua liitteinä. Ei sitä voi lukea ja sisäistää kokonaan, on pakko osata keskittyä olennaiseen.”
Mielipiteen muodostaminen koostuu arvoista ja tiedosta. ”Arvot vaikuttavat pohjalla, tieto tulee siihen “päälle”. On tärkeää tiedostaa, että on monenlaisia vaihtoehtoja, ei yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua mihinkään, ja erilaisia painotuksia.”
”Esimerkiksi talousteorioita on useita erilaisia – pitää valita, mitä tietoa ja teorioita uskoo tai painottaa. Arvot ja painotukset näkyvät siinä, mitä pitää tärkeänä: pienituloisia ja työttömiä, paremmin toimeentulevia, tulevia sukupolvia ja sitä kautta ympäristöä? Tai jotain muuta. Lopulta ei ole yhtä oikeaa ratkaisua.”
Sarkkinen huomauttaa, että mielipide voi myös muuttua tiedon ja kokemuksen karttuessa.
Politiikasta ja kompromisseista puhuttaessa tulee myös mieleen: voiko yksittäinen ihminen vaikuttaa? Sarkkinen vastaa: ”Päätökset tehdään kollektiivisesti. Äänestyksissä jokaisella on yksi ääni. Voi myös yrittää vaikuttaa muihin. Asioita käsitellään epävirallisesti ennen virallista ja varsinaista päätöksentekoa, ja näissä tilanteissa voi puhumalla yrittää vaikuttaa muiden mielipiteisiin.”
”Kunnassa virkamiehillä on todella paljon valtaa. Virkamiehet päättävät, mitä kertovat päätöksentekijöille ja millaisen päätösesityksen tuovat päättäjille. Tosi usein päätösesitykset hyväksytään muuttumattomina. Niitä on isompi työ lähteä muuttamaan, koska muuttajalla pitää olla esittää oma päätösesitys.” Yhteiskunnallista vaikutusvaltaa havittelevalle kunnan virkamiehen työ voi olla varteenotettava vaihtoehto politiikalle. Sarkkinen lisää: ”Valtuutettu voi yrittää vaikuttaa ennakolta kaupunkistrategiassa, jonka periaatteessa pitäisi ohjata virkamiehiä päätösesityksiä tehtäessä.”
Poliitikkona ja toki myös kansalaisena voi kuitenkin vaikuttaa myös yleensä yhteiskunnalliseen ilmapiiriin osallistumalla keskusteluihin esimerkiksi blogi- tai lehtikirjoituksin. Hanna Sarkkinen näkee vaikuttamisen laajempana tehtävänä kuin valtuustossa tai lautakunnassa toimimisena.
”Voi tuoda esille eri vaihtoehtoja, mitä mahdollisuuksia on olemassa. Voi herättää keskustelua ja kyseenalaistaa. Monenlaisissa järjestöissä toimiminen vaikuttaa suoraan ympäröivään yhteisöön. Esimerkiksi urheiluseurassa toimimisen näkisin myös vaikuttamisena.”
”Oulussa ihmiset tunnistavat ja tulevat juttelemaan. Aluksi yksityisyyden menettäminen oli vaikea sulattaa. Poliitikkona olen sidottu julkisuuteen, koska haluan tuoda omat kantani esille. Ihmisenä haluan kuitenkin antaa julkisuuden vaikuttaa mahdollisimman vähän omaan elämääni, esimerkiksi ulkonäkööni.” Sarkkinen myöntää, että jos hän haluaa rentoutua, on hänen saamansa huomion takia vaikeaa mennä Oulussa baariin tai viettää muuta yöelämää.
Sarkkisen kanta julkisuuteen on, että hän ei erikseen hae sitä politiikan ulkopuolella. ”En ole pyrkinyt haastateltavaksi minnekään, mutta asiallisista haastatteluista en kieltäydykään. Haluaa näyttää esimerkkiä. Eurovaaleissa iltapäivälehti lähetti kyselyn, jossa oli politiikan kannalta epäolennaisia asioita, esimerkiksi onko kissa- vai koiraihminen, onko tatuointeja ynnä muuta. Siihen en vastannut.”
Omat teot vaikuttavat
Hanna Sarkkinen toivoo, että kaikki ihmiset, erityisesti nuoret, sisäistäisivät kansanvallan kollektiivisuuden. ”Oma teko, yksikin ääni on tärkeä: jos kaikki ajattelevat, ettei juuri heidän tekemisillään ole väliä, mikään ei toimisi. Nyt aktiiviset ottavat vallan esimerkiksi äänestyksissä – äänestäjät ovat enimmäkseen vanhempia ihmisiä.” Hän itse lähti politiikkaan, koska haluaa muuttaa yhteiskuntaa.
”Jos yksi heittää roskan maahan, se ei juuri vaikuta, mutta jos kaikki heittäisivät, olisi ulkona todella ikävän näköistä. Minusta ylipäätään kaikilla teoilla on merkitys. Mikään ei muutu jupisemalla, vaan tarvitaan toimintaa, josta politiikka on vain yksi väylä. Kun omassa yhteisössä vaikuttaa ja antaa muille, saa myös itse. Esimerkiksi tämä Nörttitytöt-blogi on vaikuttamista. Toki sen kirjoittaminen vie aikaa ja energiaa, mutta kyllä osallistuminen myös antaa.”
Nörttitytöt-blogi on poliittisesti sitoutumaton julkaisu.
Vastaa käyttäjälle Herra A Peruuta vastaus