Spareware

Alusta: Xbox One
Julkaisupäivä: 18.3.2016
Genre: Räiskintä (Twin Stick Shooter)
Studio: Rusto Games
Julkaisija: Rusto Games
Ikäraja: 16

Kajaanilaisen Rusto Gamesin uusin peli Spareware on yhdestä neljälle pelaajalle suunnattu ammuntapeli, jossa pelaaja pääsee ohjaamaan kehittämäänsä robottihahmoa dystooppisen Helsingin kaduilla. Aiemmin Rival Ramblen ja BeaverKartsin kaltaisia mobiilipelejä tehnyt Rusto on tarttunut Sparewaren kautta tähän mennessä kunnianhimoisimpaan projektinsa, ja peli onkin tehty yhteistyössä Microsoftin kanssa Xbox Onelle. Konsolialusta on lupaava lähtökohta: räiskinnän ydinalue on selvästi co-op-pelaamisessa kotisohvalla yhdessä kavereiden kanssa. Ammuskelun lisäksi pelaajalla on mahdollisuus kevyeen roolipelimaiseen hahmonkehitykseen ja robotin eri osien ja aseiden päivittämiseen. Siihen nähden onkin harmi, että Spareware on nykyisessä muodossaan monilta osin epäonnistunut ja suorastaan tuskallisen pelikokemuksen tarjoava tuote.

Sparewaren suurimpia ongelmia on sen vaikeus, joka tekee pelistä lähes pelikelvottoman. Haastava peli voi onnistuessaan vangita pelaajan mielenkiinnon tunti- ja päiväkausiksi, ja siitä vo kehittyä Dark Soulsin, Flappybirdin tai Ninja Gaidenin kaltainen kulttuurinen ilmiö. Sparewaren kohdalla haasteellisuutta määrittelevät kuitenkin täysin väärät osa-alueet. Heti ensimmäisenä pelaaja pääsee ihmettelemään tutoriaalien täydellistä puutetta. Itse en tiennyt alkuun lainkaan, minne olisi pitänyt mennä tai mitä tehdä, tai edes sitä, mitkä ovat mahdollisuuteni toimia. Ainut keino selvittää tämä on yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä on melko kuumottavaa keskellä taistelutilannetta. Mystisten ikonien tulkitseminen ilman apuja on myös välittömästi ketutuskäyrää nostava ratkaisu. Sama epämääräisyys jatkuu valikoissa ja karttanäkymässä, jossa suoritettuja tehtäviä ja vallattuja kaupunginosia ei myöskään merkitä millään järkevällä tavalla. Olisiko tekstiboksi ollut tosiaan liian vaikea toteuttaa? Kontrollien selvittyäkin on niiden käyttö kömpelöä ja epäloogista. Jostain syystä Xboxille ominaiset kontrollikäytännöt eivät päde Sparewaressa. Kestääkin kauan tottua siihen, ettei kustomoinnissa tule painaneeksi vahingossa A:ta ja rynnänneensä taisteluun kesken robotinrakennushommien – ongelma, joka olisi voitu ratkaista yhdellä ylimääräisellä varmistusvaiheella. Kontrollien laiskuus vaivaa myös robotin liikuttelussa, jolloin tähtäys on aina korkeintaan sinne päin.

Taistelu muodostuu hyvin yksinkertaisesta kaavasta: robottihahmo taistelee loputtomia poliisien aaltoja vastaan yrittäen selvitä kentän loppuun saakka hengissä. Välillä vastassa on haastavampia kohteita, kuten muita robotteja ja turretteja. Kadun varteen parkkeerattuja autoja ampumalla voi löytää lisäksi upgrade-kamaa, kuteja ja ensiapulaukkuja. Niitä tullaankin tarvitsemaan, sillä jopa casual-tasolla pelatessa jouduin pinnistelemään kaikkeni, jotten tullut tuhotuksi ennen aikojani. Tiimille urakka ei olisi varmasti yhtä mahdoton, jolloin ongelmaksi muodostuukin se, että peliä on mahdollista pelata yksin, eikä moninpelimahdollisuutta verkossakaan luoda. (Miksei?) Vihollisten skaalautuvuuden lisäksi myös näkymä on neljälle mitoitettu, jolloin on lähes mahdoton nähdä, mitä ruudulla tapahtuu. Erilaisten vihollisten design on lisäksi keskenään hyvin samantyylinen, joten vaatii oikeasti tarkkaavaisuutta erottaa esimerkiksi kilven kanssa lähestyvät mellakkapoliisit tavallisista, suojattomista kollegoistaan. Muutenkin yleisvaikutelma on suttuinen ja sekava, eikä robotin suuntaa indikoivaa valoa meinaa nähdä millään. Taustalla pauhaava heavyrock-mäiske ei auttanut tunnelman luomisessa, vaan aiheutti minulle lähinnä jyskyttävän päänsäryn. Onneksi sen saa sentään hiljennettyä.

Tapahtumien sijoittuminen Helsinkiin on söpö inside-vitsi, muttei käytännössä tule hyödynnetyksi mitenkään. Kentät ovat kaikki täysin samanlaisia ja visuaalisesti tylsiä, eikä kotikaupunkini tuttuja rakennuksia näy mailla halmeilla. Jotakin hupia voi toki halutessaan löytää kauppojen nimiväännöksistä: Stressman, Rag, S&M. Tämä on kuitenkin laiha lohtu, sillä visuaalisesti Spareware ei vastaa mitenkään Xbox One -pelille asetettua tasoa ja tuntuukin, että Ruston mobiilitausta on antanut studiolle liian aurinkoisen käsityksen konsolipelien tekemisestä. Henkilökohtaisesti jäinkin ihmettelemään, miksi peli oli julkaistu tässä kunnossa. Jos pelikehittäjät Rustolla olisivat jaksaneet hetken aikaa viilata peliä ennen julkaisua, olisi sillä ollut enemmän potentiaalia breikata räiskintäpelinä. Nykyisellään Spareware on peli, joka tuottaa tyydytyksen sijaan lähinnä turhautumista ja vihaa.

Tiivistelmä

 
+mielenkiintoinen metapeli-idea

-tönköt ja epäloogiset kontrollit
-geneeriset kentät ja viholliset
-tutoriaalien puute
-vihollisten skaalautuvuus soolopelille sopimattomaksi jopa casual-levelillä
-ei verkkomoninpelimahdollisuutta
-suttuinen, vaikeasti hahmotettava yleisvaikutelma ja huono navigoitavuus
-keskeneräisyyden tuntu
 

Arvosana

**********
Peli on saatu ilmaisena arvostelukappaleena.