Hobitteja, haltioita, örkkejä ja leffatähtiä. Sekä paneelikeskusteluja, työpajoja, pitkiä nimmarijonoja ja biletystä pikkutunneille lähinnä aamiaisen ja alkoholin voimin, koska ”ei vain ole aikaa käydä syömässä”. Tätä kaikkea tarjosi Hobbitcon, joka järjestettiin huhtikuussa Saksan Bonnissa jo neljännen kerran.
Hobbitcon viittaa tietysti uusiseelantilaisen ohjaajan Peter Jacksonin Hobitti-leffatrilogiaan. Kolmipäiväisen conin vieraslistasta suuri osa muodostuikin leffojen näyttelijöistä ja muista tekijöistä. Tällä kertaa mukana ei kuitenkaan ollut kaikkein suurimpia tähtiä eli pääroolien esittäjiä. Sitä vastoin paikalla olivat useimmat leffojen kääpiöistä, joille con on käytännössä antanut mahdollisuuden tavata toisiaan kerran vuodessa.
Vieraista itselleni ehkä kiinnostavimpia oli esimerkiksi uusiseelantilainen Jed Brophy, joka Nori-kääpiön roolin lisäksi on nähty useammassa sivuroolissa Taru sormusten herrasta -trilogiassa ja äskettäin myös muun muassa Shannara Chronicles -fantasiasarjassa. Toinen tunnettu tähti oli skottilainen Billy Boyd, joka esitti viimeisen Hobitti-leffan teemalaulun. Hänet kuitenkin muistettaneen paremmin Sormusten Herran Pippininä.
Hobbitcon on koko olemassaoloaikansa järjestetty suuressa Maritim-ketjuun kuuluvassa konferenssihotellissa, joka sijaitsee bisnesalueella hieman syrjässä Bonnin keskustasta. Käytännössä koko hotelli on varattu tapahtumalle, eikä esimerkiksi hotellihuoneita ole voinut varata kuin tapahtumaa järjestäneen FedConin kautta.
Vaikka oltiin Saksassa, suuri osa ohjelmasta oli englanniksi. Pääosa ohjelmasta kietoutui näyttelijöiden ympärille, jotka leffojen teosta kertomisen ohella esittivät improvisaatiota. Kiintoisa oli myös esimerkiksi Weta-studioilla työskentelevän Frank Victorian luento elokuvien visuaalisesta suunnittelusta. Lisäksi kävin parilla akateemisemmalla luennolla, josta toisella pohdittiin Tolkienin velhojen syvintä olemusta ja toisella haltiakielen saloja. Itselläni kiirettä piti myös cosplay-ryhmäkuvausten ja kuorotyöpajan kanssa.
En juuri pysty vertailemaan eri coneja, koska omat kokemukseni ovat varsin rajalliset. Amerikkalainen huonekaverini kuitenkin kehui Hobbitconin suhteellisen pientä kokoa ja sitä, että tähtivieraisiin saattoi törmätä hotellin käytävillä ja baarissa.
Hissiin asteli örkki
Minuun tapahtumassa ehkä suurimman vaikutuksen tekivät uskomattomat cosplayt ja varsinkin se, kuinka suuri osa yleisöstä oli pukeutunut teeman mukaan. Alueella käveli vastaan esimerkiksi kääpiöitä kymmenien kilojen haarnikoissa ja eteerisen kauniita haltioita suippoine korvineen. Ainakin oman suuni sai loksahtamaan auki se lähes kaksimetrinen örkki, jonka kanssa satuin samaan hissiin.
Merkittävää oli myös asujen kirjo, sillä leffahahmojen lisäksi innoitusta oli haettu Tolkien vähemmän tunnetuimmista kirjoista kuten Silmarillionista. Osalla cosplayereistä oli eri asu joka päivälle, mikä välillä vaikeutti tuttujen tunnistamista.
Kenelle Hobbitcon sitten oli suunnattu, eli pitääkö olla Hobitti-fani? Kysymys saa aina vähän kakistelemaan, koska oma suhtautumiseni leffatrilogiaan on melko ristiriitainen. Tolkien-fani olen kuitenkin ollut lapsesta lähtien ja itselleni conin kohokohtia olikin muiden Tolkienin ystävien tapaaminen. Toisaalta muutaman päivän miniloma conin kaltaisessa tapahtumassa on tehokas tapa irtautua hetkeksi ruuhkavuosien puristuksesta.
Onko coniin osallistuminen kallista lystiä? Kyllä ja ei. Liput kolmeksi päiväksi maksoivat runsaasta sadasta eurosta ylös päin riippuen siitä, missä haluaa istua. Arvokkaampiin lippuihin kuitenkin sisältyi nimikirjoituksia. Muuten tähtivieraiden nimikirjoituksista tai kuvista heidän kanssaan oli maksettava erikseen, jos sellaisia halusi.
Itselleni suurin yksittäinen menoerä oli majoitus, koska halusin yöpyä tapahtumahotellissa, jossa oli ”con-hinnat”. Yöpymällä hostellissa ja jakamalla huoneen kaverin kanssa olisi päässyt paljon halvemmalla. Mutta hei, mitäpä siitä ei olisi valmis maksamaan, että voi syödä aamiaista parin pöydän päässä Haldir-haltiasta tai ainakin häntä esittäneestä Craig Parkerista.
Se, missä Hobbitcon erosi muista vastaavista, oli keskittyminen yhteen teemaan. Yleensähän coneissa on mukana useita eri fanikulttuureja. Ehkä juuri siksi Hobbitconissa oli jollain lailla lämmin tunnelma, jota näyttelijä Billy Boyd kuvasi sanoin ”this dysfunctional family”. Ihmisiin oli helppo tutustua, koska aina löytyi yhteistä puhuttavaa. Monet myös olivat mukana jo toista, kolmatta tai neljättä kertaa.
Conin lopulla saimme kuulla jo etukäteen uumoillun uutisen siitä, että Hobbitcon 4 jäi lajissaan viimeiseksi. Sen ja aiemmin syksyisin järjestetyn Ringconin korvaa ensi keväänä fantasia-aiheinen Magiccon. Se laajentuu kattamaan Keskimaa-teeman lisäksi useamman suosikkisarjan, kuten Outlanderin ja Game of Thronesin. Millainen sekametelisoppa siitä sitten syntyy, jää nähtäväksi.
https://youtu.be/4UI0FofRn_E
Ringchoir-kuoro esitti päätösjuhlassa leffamusiikkia.
Haluatko nähdä lisää? Hobbitcon4:n päätösvideo kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
https://youtu.be/cGeBUP73sT8
Jos video ei toimi blogissa, sen voi katsoa tästä linkistä YouTubessa.
Kuvat ja teksti: EliisaJo
Vastaa