Nimi on ihmiselle erittäin tärkeä osa identiteettiä ja nimen antajille sopivan nimen löytäminen voi olla monimutkainen prosessi, jossa tasapainotellaan monien asioiden välillä: on mahdollisia perheessä ”aina” periytyneitä nimiä, nimiä joita muut perheenjäsenet toivovat annettavan, nimien merkityksien pohtimista, esteettisyysnäkemyksiä, mahdollisen kielellisen tai kulttuurisen taustan esille tuomista nimien avulla. Nykyään halutaan monesti myös, että lapsi saa nimen, joka ei ole liian yleinen.
Uniikkien nimien antaminen onkin ollut koko ajan yleistyvä kehityssuunta nimeämisessä: kun 1900-luvulla 75—80 % lapsista sai jonkun 50 yleisimmästä nimestä, 2000-luvulla sellaisen sai alle puolet vuosittain syntyvistä lapsista. 1960-luvulta lähtien ainutkertaisten nimien eli nimien, joita ei saa kukaan muu sinä vuonna, määrä taas on moninkertaistunut: vuonna 1966 7,4 % tytöistä sai silloin suosituimman nimen Sari, mutta 2000-luvulla suosituimman nimen jakaa enää alle kaksi prosenttia tytöistä.
Vuonna 2014 suosituimman tyttöjen etunimen Sofia jakoi 1,6 % tytöistä ja suosituimman poikien nimen Elias sai 1,8 % pojista. Vastaavasti uniikkinimen sai vuonna 2014 5,3 % tytöistä ja 3,9 % pojista. Tässä on puhe siis ensimmäisistä nimistä; toisiksi ja kolmansiksi nimiksi päätyvät sitten perinteisemmät ja suvussa periytyvät nimet.
Tähän väliin pitää huomauttaa, että puhuessani ”tyttöjen” ja ”poikien” nimistä, viittaan sillä tapaan, jolla nimet on sukupuolitettu ja tilastoitu. Koska Suomessa ei ole virallisesti olemassa vaihtoehtoa sukupuolineutraaleille nimille, kaikki nimet merkitään tilastoissa joko naisten tai miesten nimiksi (minkä lisäksi osa nimistä voi löytyä kummastakin kategoriasta). Tekstissä käytetty sukupuolijaottelu kertoo siis vain tilastoihin merkitystä tilanteesta, jossa sukupuoli viittaa juridiseen sukupuoleen, eikä kerro todellisuudessa vallitsevasta sukupuolten moninaisuudesta.
Aina välillä mediassa näkyy uutisia, joissa hämmästelevään sävyyn kerrotaan kuinka vanhemmat ovat nimenneet lapsiaan tv-sarjojen hahmojen, fantasiakirjojen tai pelien mukaan. Usein näissä uutisoinneissa jää huomiotta se, ettei tämä ole uusi ilmiö. Lapsia on nimetty niin kuuluisien henkilöiden kuin fiktiivisten hahmojenkin mukaan jo pitkään, ja nimen antaminen esikuvan mukaan on hyvinkin vanha tapa.
Nimen esikuvalla voi olla ominaisuuksia, joita arvostaa tai toivoo lapsellekin, eikä sen tarvitse olla todellinen tai elävä henkilö. Mutta nimen antamisen ei tarvitse kuitenkaan liittyä millään tavalla sen esikuvaan, todelliseen tai fiktiiviseen, vaan kyse voi olla ihan siitä, että nimen antajat pitävät nimestä sellaisenaan, ilman sen kummempia ajatuksia liittyen hahmoon tai henkilöön, jolta nimi on löydetty. Esimerkiksi kuninkaallisten mukaan on perinteisesti annettu paljon nimiä, ja niin kuninkaalliset syntymät kuin häätkin ovat näkyneet, ja näkyvät edelleen, aikansa muotinimissä. Myös julkkikset ja urheilusankarit päätyvät helposti tallentumaan aikansa muotinimiin.
Kirjallisuudessa ja TV:ssä muun muassa Pieni talo preerialla -sarja vaikutti Laura-nimen suosioon ja Anni Polvan Tiina-kirjat ovat innoittaneet monia nimeämään tyttärensä kirjasarjan päähenkilön mukaan. Astrid Lindgrenin hahmot ovat tehneet monia nimiä suosituiksi: Ronja, Peppi, Eemeli ja Iida. Ronja Ryövärintytär on hyvä esimerkki siitä, millaisen suosioon alun perin kirjallisen esikuvan inspiroima nimi voi päätyä: ennen kirjan julkaisuvuotta 1981 nimeä oli annettu alle 40 kertaa. Sen jälkeen, vuosien 1980-2017 välillä, nimi on annettu 5162 tytölle.
Myös Leijonamieli löytyy annettujen nimien joukosta, vuosien 2010-2017 välillä 10 poikaa sai sen nimekseen. Leijonamieli toki on nimenä tunnettu muutenkin kuin vain Lindgrenin kirjasta Veljeni, Leijonamieli (Rikhard I Leijonamieli taisi olla hiukan edellä tässä trendissä).
Tämän kaiken valossa ei olekaan ollenkaan ihmeellistä, että innoitusta nimille on löytynyt myös sci-fistä, fantasiasta ja peleistä. Millaisia nimiä nörttigenret sitten ovat tarjonneet kansalaisille? Käytin lähteenäni Väestörekisterikeskuksen etunimihakua etsien tunnetuista scifi- ja fantasiaklassikoista tuttuja nimiä. VRK:n tuloksissa ei voi eritellä, mitä kautta nimi on tullut ihmiselle, joten kaikki eivät ole vanhempien lapsilleen antamia, vaan mukana voi olla myös aikuisena nimensä vaihtaneita sekä Suomeen muualta tulleita, jotka ovat tuoneet nimensä mukanaan.
Osa nimistä on sellaisia, jotka ovat esiintyneet jo ennen kuin ne ovat tulleet tunnetuiksi myös pelin, kirjan tai TV-sarjan hahmoina, mutta niiden suosio on kasvanut sen jälkeen, kun näin on käynyt. Näin on käynyt nimen Arya kohdalla, jota esiintyy jo ennen Tulen ja jään laulun kirjoittamista, mutta jota on 2010-luvulla annettu enemmän kuin aikaisemmin ja nimenomaan tytöille. Sansaa taas ei ennen 2000-lukua esiintynyt ollenkaan, 2000-09 nimeä annettiin niin vähän, ettei sen lukumäärää ole yksilöity, mutta 2010-17 jo 17 tyttöä sai nimekseen Sansa. Sen löytyminen tietokannoista ei yllätä, sillä se on myös rakenteeltaan sellainen, että se sopii hyvin suomen kielen puhujan suuhun.
Taru Sormusten Herrasta on hyvin edustettuna VRK:n nimitiedoissa. Löytyy Arwen, Aragorn, Gandalf, Frodo, Bilbo, Samvais, Merri, Galadriel, Legolas, Gimli, Eowyn, Eomer ja jopa Sauron! Melkein koko sormuksen saattue ja vähän päälle, siis. Arwenia lukuun ottamatta nimien kantajia on niin vähän, että VRK ei anna tarkempia tietoja lukumääristä, mutta esimerkiksi Gandalfeja on syntynyt vuosien 1960-79, 1980-99 ja 2000-09 aikana. Vuosien 2000-2017 välillä 32 tyttöä on saanut Arwenin nimekseen.
Tähtien Sodasta tuttuja nimiä löytyy Anakin, Leia, Jedi ja Amidala. Myös Yodia löytyy. Jedi tosin teki ensiesiintymisensä jo 1940 – 50-luvuilla. Anakin on 2000-luvulla annettu 17 pojan nimeksi. Luonnonvarakeskuksen (Luke) asiakaslehti on muuten nimeltään Leia.
Stephenie Meyerin Twilight-kirjasarja suuri suosio on maailmalla näkynyt myös nimissä. Kirjat olivat huikean suosittuja myös Suomessa, millä saattaakin olla tekemistä sen kanssa, että Bella-nimen kantajat voidaan 2000-luvulla laskea jo sadoissa: 2000-2017 yhteensä 342 tyttöä sai nimekseen Bella, kun taas vuosien 1940-1999 välillä nimen kantajia on ollut yhteensä 96.
Prinsessa Zelda sai aikanaan nimensä amerikkalaiselta kirjailijalta Zelda Fitzgeraldilta, eikä nimi ole Suomessakaan ennestään tuntematon: ensimmäinen maininta Zeldasta löytyy VRK:n haun mukaan jo vuosien 1940-59 väliltä. Mutta onkohan pelin Zelda ollut osaltaan vaikuttamassa siihen, että vuosien 1980-99 välillä 7 tyttöä sai sen nimekseen ja vuoden 2000 jälkeen Zeldoja on tullut lisää jo 26.
Vaikka nyt tuntuisi kummalta ajatukselta kohdata jossain ”oikean maailman” puitteissa Galadriel tai Anakin, joiden nimet vaikuttavat linkittyvän ainoastaan haltioihin ja valomiekkoihin, oikean ihmisen kohdalla hänen persoonansa ja olemuksensa tulee kuitenkin olemaan se, johon hänen nimensä lopulta arjessa yhdistyy. Samoin käy kaikille lähellämme olevien ihmisten nimille; niihin kerääntyy mielikuvia, vaikutelmia ja tunteita sen perusteella, millaisia sen nimisiä ihmisiä tunnemme. Siispä tosielämän Galadrielinkin nimi tulee olemaan hänen omansa, vaikka hänen kaimansa onkin Tolkienin eteerinen haltia.
Lähteet:
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu
Luontokeskus Luke
Terhi Ainiala, Minna Saarelma ja Paula Sjöblom: Nimistöntutkimuksen perusteet
Minna Saarelma-Paukkala ja Lasse Hämäläinen: Suosituimman etunimet vuonna 2014.
Yliopiston nimipäiväalmanakka 2016
https://en.wikipedia.org/wiki/Princess_Zelda
Vastaa